*

Juhani Rantanen Oman elämänsä poliittinen broileri

Tarina siitä kuinka edelläkävijä huijasi kaikkia

  • Tarina siitä kuinka edelläkävijä huijasi kaikkia

Eilen perjantaina uutisoitiin, että Euroopan unionin neuvosto on päättänyt, että EU voi ratifioida Pariisin ilmastosopimuksen ennen jokaisen maan valtiokohtaista ratifiointia. Päätös odottaa parlamentin hyväksyntää ennen kuin se tulee voimaan. Suorastaan ihailen tätä idealismia, mitä EU-valtioiden ympäristöministerit, mepit ja komissaarit osoittavat Pariisin ilmastosopimusta kohtaan. Aina voidaan puhua EU:n edelläkävijyydestä – se ei ole edelläkävijyyttä, jos ollaan valmiita hyvän omatunnon saamiseksi ulkoistamaan päästöt sellaisiin maihin, jotka tuottavat niitä moninkertaisesti meihin nähden.

 

“Kaikki jäsenvaltiot näyttivät vihreää valoa Pariisin sopimuksen aikaiselle EU-ratifioinnille. Se, mitä jotkut pitivät mahdottomana, on nyt todellisuutta.” Näin kirjoitti Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk Twitter-tilillään. Itse omakohtaisesti en väittäisi, että se olisi koskaan ollut mahdotonta. Kaikki tiesivät, että tämä on mahdolista – suuret kysymykset liittyivät ja liittyvät edelleen siihen tapaan, miten päästöjen vähennykset tosiasiallisesti toteutetaan. EU:n tulee lopettaa haaveilu sen omasta osuudesta ilmaston muustoksen torjunnassa, koska EU on itseasiassa lisännyt päästöjä omilla toimillaan. EU ei ole mikään ilmastojohtaja!

 

Kiotosta pitää ottaa opiksi

 

Kun muutama vuosikymmen sitten ensimmäistä kertaa herättiin ilmastonmuutoksen vakavuuteen ja siihen, että se uhkaa monien lajien ja maa-alueiden olemassaoloa, nousi monilla poliitikoilla ja luonnonsuojelijoilla ensimmäistä kertaa suuri tarve alkaa ajaa kovia päästökattoja teollisuudelle ja valtioille. Hyvää tarkoittava idea muuttuu käyttökelvottomaksi pelleilyksi siinä vaiheessa, kun päästöjen maakohtainen vähentäminen muuttuu itseisarvoksi.

 

Toisin kuin ulkopolitiikan yleensä, kansainvälisen ilmastopolitiikan ei tulisi tuntea valtioiden rajoja! On suurta älyllistä epärehellisyyttä väittää, että maakohtaisilla päästökatoilla olisi merkitystä ilmastonmuutoksen vastaisen toiminnan puolesta! Monet ilmastopolitiikan ammattilaiset ja ilmastotutkijat ovat esittäneet kritiikkiä ilmastonmuutoksen vastaisten toimien todellisesta arvosta, eivätkä syyttä.

 

Kioton pöytäkirjan ratifiointi tarkoitti EU:lle sen kilpailukyvyn menetystä. Sitouduimme sellaisiin toimintamalleihin, jotka tarkoittivat teollisuuden yhä suurempaa siirtymistä kaukoitään. Kaikki EU:n tekemät päästövähennykset ovat korvautuneet lisääntyneen tuonnin aiheuttamina päästöinä, ja olemme näin lisänneet globaaleja päästöjä – ilmasto– ja energiapolitiikassa vain globaaleilla päästöillä ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisellä on merkitystä!

 

Menetettyjen vuosien tuulet puhaltavat

 

Samalla, kun olemme suuressa viisaudessamme lisänneet edellä kuvattua hiilivuotoa teollisuuden lähtiessä pois Euroopasta, olemme muokanneet energiantuotantoamme yhä haitallisemmaksi. EU on äärimmäisen riippuvainen Venäjästä sen energiasektorille, ja on kerrassaan mieletöntä ajatella, ettei sillä olisi mitään merkitystä maailmanpolitiikassa. Itämeren uusi kaasuputki on typerä idea kahdesta syystä: siksi, että se antaa entistä suuremman vallan Venäjälle säädellä EU:n energiavoimavaroja, ja siksi, että syypää tähän toimintaan on EU:n oma ilmastopolitiikka eikä missään määrin energian alituotannon aiheuttama paine!

 

Toisina erittäin hyvinä esimerkkeinä Venäjän lisäksi voidaan mainita Saksa ja Tanska, joissa sähkön hinta on tällä hetkellä EU:n korkeinta! Kummatkin maat ovat keskittyneet uusiutuvien energiantuotantomuotojen läpiajoon energiasektorillaan huonolla menestyksellä. Viime keväänä Tanskan hallitus ilmoitti, että se laittaa jäihin yhden uuden tuulipuiston rakentamisen, koska tuulivoiman jatkuva suosiminen on aiheuttanut veronmaksajien rahojen jatkuvan ja kasvavan syöksemisen kankkulan kaivoon. Odotan sitä hetkeä, kun Suomessa tajutaan sama.

 

Emme voi syyttää energiamarkkinoiden kohdalla Venäjän kasvaneesta roolista Euroopassa ketään muuta kuin itseämme. Olemme itse tehneet sellaista politiikkaa, jonka tarkoituksena on vain ja ainoastaan EU:n sisäinen päästöjen vähentäminen riippumatta siitä, mitä muut maat tekevät. Kun suhteutettuna vuoteen 1990 EU vähentää Pariisin ilmastosopimuksen puitteissa 40% päästöistään, Venäjä lisää päästöjään saman verran. Ja jälleen kerran olemme aiheuttaneet itse ongelman, minkä korjaaminenkin olisi lopulta varsin helppoa. EU:n tulee lopettaa haaveilu siitä, miten meidän toimemme ovat esimerkillisiä.

 

Kuten kirjoitin jo aikaisemmin, EU on globaalisti lisännyt päästöjään nettomääräisesti lisääntyneen tuonnin muodostamien globaalien päästöjen muodossa. Ilmasto– ja energiapolitiikassa ei voi olla niin, että se, joka on hoitanut asiansa parhaiten, kärsii eniten. Pohjoismaiden ja varsinkin Suomen teollisuudesta aiheutuvat päästöt ovat maailman pienimmät suhteessa teollisuuden tuotantoon – silti me olemme ne maat, jotka kantavat suurimman vastuun ilmastonmuutoksen vastaisista toimista. Suomen, Tanskan ja Ruotsin päästövähennystavoitteet ovat kaikilla 39% tai yli vuosien 2021-2030 välillä.

 

Uusi ydin ilmasto– ja energiapolitiikkaan taatailun sijaan

 

Onko kaikilla maailman poliitikoilla todella varaa rankaista niitä maita keiden energiantuotanto ja päästöt ovat pienimmät suhteessa teollisuuden tuotantoon? Minusta ei olisi, mutta mitä ilmeisimmin olen väärässä. Se, mitä Pariisin ilmastosopimus on todellisuudessa, on kaikkea muuta kuin reilu ja tasa-arvoinen sopimus ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Samalla, kun EU:n ja Venäjän päästötavoitteet ovat aikaisemmin mainitut, Yhdysvallat vähentää päästöjään 15% ja Kiina ja Intia vasta taittavat päästöjen kasvunsa vuonna 2030.

 

Olisi viimein ymmärrettävä se, että globaalit päästöt eivät vähene, ellemme me tee yhteisiä pelisääntöjä maailmaan – meidän tulee verotuksen keinoin kannustaa jokaista valtiota kohti puhdasta ja vähäpäästöistä energiantuotantoa, ja lopetettava tyhjänpäiväiset toiveemme siitä, että päästökatoilla ja maakohtaisilla tavoitteilla olisi ratkaistavissa koko ilmasto-ongelma. Energiantuotannossa on päästävä hiilineutraaliuteen ilman, että veronmaksajien rahaa joudutaan tuhottomasti syytämään markkinoilla pärjäämättömiin energiantuotantomuotoihin – tällöin kuvaan astuvat aurinkovoima Keski-Euroopassa ja Pohjoismaissa ydinvoima. Ydinvoima on Suomen ilmasto-olosuhteissa kaikista järkevin ja edullisin tapa tuottaa hiilidioksidipäästötöntä energiaa. Aaltovoiman suhteen kehitys on kesken, mutta tulevaisuudessa sen merkitys tulee olemaan suuri.

 

Uusiutuvilla energiantuotantomuodoilla on kiistämättä osuus energiantuotannossa. Taloihin asennettavat aurinkokennot ovat oiva tapa hankkia energiaa. Vesivoima tilanteessa, jossa se rakennetaan koskiin on hyvä tapa tuottaa energiaa, koska se ei silloin tuhoa alleen yhtäläisesti yhteyttäviä kasveja kuin tekojärvet – toki Suomessa koskien kapasiteetti on jo ylitetty ja täten vesivoiman lisärakentaminen ei ole missään määrin mahdollista. Tuulivoima energiantuotantomuotona on sellainen, mitä ei missään olosuhteissa tulisi lisätä Suomessa. Tuulivoiman markkinoilla pärjäämättömyys yhdistettynä lukuisiin tutkimattomiin terveydellisiin vaikutuksiin, joista on olemassa empiirisiä kokemuksia luovat yhtälön, missä on kaikkea muuta kuin järkevää suosia tuulivoimaa energiantuotantomuotona.

 

Maailmaa on aina mahdollista muuttaa. On kuitenkaan turha odottaa maailman muuttumista ilman konkreettisia tekoja. Saman virheen toistaminen kerta toisensa jälkeen aiheuttaa vain yhä enemmän harmia, ja siksi Pariisin ilmastosopimuksen ratifiointi on edistyksellisyysasteeltaan negatiivinen. Toistamme Kioton pöytäkirjan kaikki mahdolliset virheet. Emme luo malleja, joilla päästäisiin lähemmän puhdasta energiantuotantoa vaan liu’umme kohti hallitsematonta veronmaksajien rahojen käyttöä sellaisiin energiantuotantomuotoihin, mitkä eivät tosiasiallisesti ole käyttökelpoisia tuottamaan kaikkea sitä energiaa, minkä tarvitsemme – kompensoidessamme tätä puutetta energiasta tuomme sitä muualta tai korvaamme sen fossiilisella energialla, ja täten nollaamme kaikki saamamme ympäristövaikutukset, ja silti veronmaksajien rahaa palaa turhaan.

 

Eilinen uutinen ratifioinnista on onneksi vain uutinen ratifioinnista. Pariisin ilmastosopimus astuu voimaan vasta vuonna 2020 ja siihen mennessä meillä on onneksi aikaa muuttaa niitä virheitä, mitkä olemme toistuvasti tehneet. Epätodennäköistä se toki on, mutta onneksi aina on toivoa!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Tekstiin ei ole oikeastaan muuta lisättävää kuin vahva lukusuositus Eija-Riitta Korholan väitöskirjalle. Blogisti lienee sen lukenutkin?

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/136507

Käyttäjän JuhaniRantanen kuva
Juhani Rantanen

Valitettavasti ihan kokonaisuudessaan en ole vielä ehtinyt lukea ko. väitöskirjaa, mutta hänen blogejaan sitäkin enemmän. Lukulistalla kylläkin on ja olen toki siihen tutustunut! :).

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen

"Ydinvoima on Suomen ilmasto-olosuhteissa kaikista järkevin ja edullisin tapa tuottaa hiilidioksidipäästötöntä energiaa."

Valitettavasti empiriaa tälle mielipiteelle on haastavaa löytää. Suomessa valtiovalta on kyllä ollut ydinvoimamyönteistä ja tällä vuosituhannella on myönnetty kolme uutta ydinvoimalupaa. On vielä epäselvää, valmistuuko ensimmäinenkään ja mikä on lopullinen hintalappu. OL3 on kannattava vain jos todelliset rakennuskustannukset jäävät ranskalaisten maksettavaksi. Asia selviää sitten joskus kun oikeusprosessit on saatu päätökseen.

Käyttäjän JuhaniRantanen kuva
Juhani Rantanen

Käsittelen ydinvoimaa energiantuotantomuotona. On totta, että OL3-projekti on ollut surkea esitys. Olisikin tärkeää, että ydinvoimalupien myöntämisestä käytäisiin keskustelua sen suhteen, kelle lupia voidaan myöntää. Energiaomavaraisuus ja suomalaiset toimijat nousevat tällöin keskeisiksi. Joka tapauksessa OL3:n varaan en laskisi suomalaisen ydinvoimasektorin tulevaisuutta.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Eikö Kalevi empiriaa löydy Olkiluoto 1+2 ja Loviisa 1+2:sta?

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen

Toki. Mutta se, mikä oli mahdollista 1970-luvulla, ei näytä olevan mahdollista enää.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen Vastaus kommenttiin #10

Taidat vetää aika isoja linjoja yhden epäonnistuneen rakennusprojektin takia?

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen Vastaus kommenttiin #11

Yritän olla vain realisti. Jos ydinvoimalan käyttöikä on 60 vuotta, on nykyisellä voimalakannalla noin 15 vuotta elinaikaa jäljellä. Joten parhaassakin tapauksessa (OL3 ja Fennovoima saadaan valmiiksi) meillä on 2030-luvulla vain saman verran ydinvoimakapasiteettia kuin nyt. Jos kapasiteettia halutaan kasvattaa, pitäisi uusia hankkeita olla jo vireillä.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Ympäristöjärjestöt ovat riemuinneet Pariisin ilmastosopimuksesta. Siis siitä samasta sopimuksesta, jonka mukaan me maksamme maailman suurimmalle saastuttajalle Kiinalle siitä, että se saa kasvattaa päästöjään seuraavat viitisentoista vuotta.

Tämä seikka panee miettimään, että globaali päästövähennys ei taida oikeasti olla ympäristöjärjestöjen agendalla, vaikka niin väittävätkin.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Ei OL 3:n ongelmat ole ydinvoiman ongelmia vaan yhden ranskalaisen rakentajan kyvyttömyyttä josta on tullut suomalaisille ongelma.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Oli siinä kyllä myös suomalaista osaamattomuutta. Ostettiin latinomaasta prototyyppilaitos maahan, jossa on ankarin viranomaisvalvonta. Lisäksi kauppa tehtiin avaimet käteen periaatteetteella ja annettiin pois suomalaisten suurin vahvuus eli monimutkaisten suurprojektien hallinta. Nyt tilaaja ei voi kuin katseella seurata, valmistuuko laitos joskus. Toimittajalla kun ei ole enää mitään kiirettä.

Ydinvoimalaitos on mammuttimainen betonirakennusprojekti, putkistoja, sähköa ja automaatiota.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Lisäksi kauppa tehtiin avaimet käteen periaatteetteella ja annettiin pois"

Käsittääkseni TVO sai prototyypin suhteellisen halvalla ja luottivat liikaa ranskalaiseen osaamiseen. Tuo avaimet käteen kyllä asettaa velvoitteet ja sakkomaksut Ranskan valtiolle josta tullaan käymään riitaoikeutta jossa TVO on vahvoilla.

Toimituksen poiminnat