*

Juhani Rantanen Oman elämänsä poliittinen broileri

Äänestäjien älyn kyseenalaistavaa kirjoittelua

Tänään, 17.4., Vasemmistonuorten puheenjohtaja Anni Ahlakorpi jakoi facebookiin Vasemmistonuorten Libero-lehdessä julkaistun kolumninsa. Hän kirjoittaa muun muassa vastustavansa sellaisia poliitikkoja, ketkä ovat vain "käymässä" politiikassa ja mitä ilmeisimmin siis kannattaa urapolitikointia. En voisi olla enempää eri mieltä hänen kanssaan!

 

En toki juuri koskaan ole ollut hänen kanssaan samaa mieltä poliittisista kysymyksistä, mutta tämä on jo sellainen, mikä innoittaa minut kirjoittamaan blogin. Mikäli Ahlakorpi todella uskoo siihen, että kansalaisen vaikutusvalta nousee urapoliitikkojen suurella edustuksella eduskunnassa, hänen kannattaisi todella miettiä asia uudelleen. Mitä enemmän politiikkaa johtavat urapoliitikot, sitä vähemmän mitä useimmin saadaan asioita vietyä loppuun ja poliittinen päätöksenteko kankeutuu valtavasti.

 

Suomi on saanut liian monta esimerkkiä urapolitikoinnin vaikutuksista itseensä. Päätöksenteko on hidasta, tehotonta ja mihinkään perustumatonta. Vahvalla agendalla toimivat poliitikot ovat ainakin minun silmissäni lähes poikkeuksetta pystyneet suurempiin saavutuksiin kuin pitkän uran politiikassa tehneet henkilöt. Esimerkkejä voisi luetella vaikka kuinka paljon, muun muassa Jukka Gustafsson ja Paavo Väyrynen. Aiemmin mainitsemallani vahvalla agendalla eduskuntaan ovat tulleet valituiksi muun muassa nykyiset ministerit Anne Berner ja Juha Sipilä. Heitä kunnioitan suuresti ja heidän suorapuheisuutensa on erittäin kannatettavaa omista ajatuksistaan.

 

Anni Ahlakorven logiikka siitä, että hallitus tulisi pystyä hajottamaan, mikäli sen politiikkaan ei olla tyytyväisiä, veisi Suomen takaisin Kekkosen aikaan: nyt "Kekkonen" olisi vain esimerkiksi kansanäänestys. Se, että Suomessa on käytössä edustuksellinen demokratia on kerrassaan upeaa ja sitä tulee varjella. Ei kukaan voi olettaa, että hallituksen kannatus olisi mitenkään korkealla, kun se on pakotettu edellisten hallituksien toimesta leikkaamaan ja paljon. Tämä on kuitenkin realiteetti ja sen sivuuttaminen siksi, että palkansaajaliike vastustaa asiaa, olisi suuri selkäänpuukotus kaikista heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan!

 

Mikäli Suomen taloutta ei saada nostettua jaloilleen tämän vaalikauden aikana, on jo liian myöhäistä. Vaikka hallitus joutuu leikkaamaan palkansaajilta, on täysin selvää se, että ilman leikkauksia osa ihmisistä jätetään jälkipolvineen periytyvän köyhyyden ja työttömyyden tilaan - tätä poliittinen vasemmisto mitä ilmeisimmin haluaa. Ilman nopeasti tapahtuvaa talouskasvun trendin muutosta sijoittajien luottamus loppuu ja sen jälkeen jopa SDP:n ja Vasemmistoliiton on turha tulla valittamaan, että emme ole tehneet tarpeeksi velkaelvytystä. Sitä on nimittäin tehty viimeisen kymmenen vuoden aikana jokainen euro liikaa ja se näkyy nyt hallituksen erittäin valitettavissa toimissa.

 

Lopuksi se ajatusmaailma missä jotkut kansanedustajat tulevat eduskuntaan useammiksi kausiksi jo lähtötilanteessa on erittäin kansalaisten älyä halventava. Jokaisen kansanedustajan saavutukset mitataan eduskuntavaaleissa ja niissä tulee se tulos, mikä tulee. Ja siihen tulokseen on tyydyttävä! Koska politiikka ei ole ammattiala, sen huipulta voi tippua milloin vain. Ja hyvä niin! Eija-Riitta Korhola kirjoitti kerrassaan häikäisevän upean blogitekstin eurovaalien jälkeen, kun hän oli pudonnut europarlamentista: "Kotona sohvalla uupuneena maatessa tajusin yhtäkkiä, mitä vaalipäivänä on tehtävä, jos haluaa pelastaa sielunsa.

On luovuttava vallasta. On oikeasti annettava se pois ja kumarrettava syvään.

Jos sen saa takaisin, se on uudelleen lahja ja tehtävä, johon ihmiselle annetaan voimatkin. Ja se on suuri kunnia tietenkin. Mutta mieletön se, joka vaalipäivänä luulee jotakin omistavansa. Tai kuvittelee, että maailma on hänelle hänen ahkeruudestaan jotakin velkaa."

 

Nuo kappaleet ovat ohjanneet minun ajatteluani hyvin pitkään vaikuttamisesta. Mikäli Anni Ahlakorpi ei jaa samaa näkemystä, olen valitettavasti erittäin pettynyt!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän MarinaLindqvist kuva
Marina Lindqvist

Kiitos tästäkin.Luen mielelläni blogejasi. Kirjoitat kivasti asiaa ja uskoni nuoriin vain vahvistuu!

Käyttäjän JuhaniRantanen kuva
Juhani Rantanen

Olen kovin otettu kommentistasi! :) Kiitos suuresti!

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Marinan kanssa samaa mieltä. Nuoret on Suomen ainoa toive, moni vanha änkyrä joutaisi jo koiranputkea pukkaamaan.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Suomalaiset poliitikot ovat huomiota herättävän pitkäikäisiä. Ennenaikainen poistuminen koskettaa poliitikkoja suhteellisesti harvemmin kuin väestöä yleisesti. Liekö syynä helppo elämä, hyvät ansiot ja työn keveys?

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo Vastaus kommenttiin #4

#4

Edelisten lisäksi yhteisiä nimittäjiä :

Suomalaisia poliitikkoja yhdistää pyyteetön vallanhimo ja hyvä - veli toiminta, jota kutsutaan hienommin konsensukseksi. Lisäksi poliitikko on yhtä sitkeä kuin ratamo, kun ratamon päälle astuu, niin ei tapahdu mitään, ei kuole pois, eikä häviä mihinkään.

Eikä tässä vielä kaikki. Samalla, kun poliitikko pääsee valtaan, niin kansalaisten mielipiteet muuttuvat populismiksi, ja sokerina pohjalla: Lupaukset on tehty petettäviksi.

Tuo viimeinen lause pitää kaikkien aina ymmärtää nyökytellen, kun eihän se poliitikko voi yksin sitä tai tätä, vaikka niin kovasti haluaisikin jne...

Että joo, ammattipoliitikko on tosi kiva juttu ja aina yhteisellä asialla.

Käyttäjän CarolusLinden kuva
Carolus Linden

Presidentin valtaoikeudet ja kansanäänestyskäytäntö, eivät ole oikein hyvin toisiaan korvaavia vaihtoehtoja.
Mielestäni olisi hyväksi, että presidentillä olisi oikeudet erottaa hallitus tai sen jäsen ja hajoittaa Eduskunta. Olisi kuitenkin ehkä aiheellista, että silloin olisi mahdollista erottaa persidentti kansanäänestyksellä, valtoikeuksein "väärinkäytön" vuoksi.
Näin voitaisiin estää se,että loppukauden meillä olisi "väärä" presidentti. Tällaisessa järjestelmässä, aivan kuten nykyisessäkin, olisi myös syytä olla olemassa perusutuslakituomioistun.
Nyt hallituksen "erottaminen" on Eduskunnan vastuulla. Hallituksen erosta ja ministeriden erottamisesta päättää pääministeri. Kytkökset ja sidonnaisuudet estävät eroasioissa toimimista, vaikka asiallisesti siihen aihetta olisikin.
Hallituksen, sen jäsenten ja korkeiden viranhaltijoiden heittelemät ajatukset, mallit ja muut kehitelmät, aiheuttavat paljon myös turhaa ja asiatontakin "kuohuntaa".
Tätä heittelyäkin voisi kummasti hillitä se, jos tiedossa olisi mahdollisuus, että presidentti voi puuttua asioihin "kovallakin kädellä".
Voihan vaikuttaa oudolta, että tässä heittelen valtiosäännön uusiksi. Se ei kai ole sen vakavampi juuttu kuin moni muukaan "someheitto".

Käyttäjän HenriJrvi kuva
Henri Järvi

Kun olemme siirtyneet suoraan demokratiaan voidaan jättää toi joutavanpäiväinen jauhaminen mitä tossa yllä tehdään.

Käyttäjän CarolusLinden kuva
Carolus Linden

Kunnes olemme siirtyneet suoraan demokratiaan saattaa tapahtua aika paljon joutavanpäiväistä jauhamista harmillisempaakin toimintaa. Siihen, kun ollaan siirrytty suoraan demokratiaan, voi mennä aika paljon aikaa. Voisi olla hyvästä,jos aikaisemmin saataisiin käyttöön nykyistä toimivampi välillistä demokratiaa toteuttava järjestelmä.

Käyttäjän PauliLaasonen kuva
Pauli Laasonen

Tosi hyvä kirjoitus. Koko ikänsä politiikassa olleet ovat tosiaan niitä tyhmempiä , tosi elämästä erkaantuneita ,aatten sokaisemia henkilöitä jotka ajavat vain oman puolueen kannatusta, eivät tajua kokonaisuutta eli suomen etua. On aivan sama puhuuko Rinne tai joku muu demarijohtaja niin teksti on aina sama oliskohan Heinäluoma se joka pistää sanat suuhun. Tilanneta pahentaa vielä se että yle arvio melkein aina neuvottelujen jälkee kuka voitti eikä niinkuin pitäisi voittiko Suomi.

Käyttäjän anttiolavisalonen kuva
Anttiolavi Salonen

Miten mahtaakaan käydä seuraavan hallituksen - kun tämä hallitus ei ole onnistunut aiempien hallitusten toilailuja korjaamaan. Entä seuraavan hallituksen jälkeisen hallituksen? Hallitus joka nyt istuu eduskunnassa on siellä syystä - aiemmat hallitukset ovat myös olleet eduskunnassa syystä. On mielestäni äänestäjien älyn kyseenalaistamista ajatella, että nyt käsillä oleva edustajisto olisi taistelemassa aiempien hallitusten töppäyksiä vastaan. Sama mentaliteetti ja samat puheet ovat kaikuneet kaikkien aikaisempienkin hallitusten huudoissa.

Toimituksen poiminnat