Juhani Rantanen Oman elämänsä poliittinen broileri

Sopimus ilman sopimuksia, vaikutukset ilman vaikuttavuutta

  • Sopimusluonnoksen valmistuminen ei tarkoita vielä juurikaan mitään ja se sisältää valtavasti aukkoja.
    Sopimusluonnoksen valmistuminen ei tarkoita vielä juurikaan mitään ja se sisältää valtavasti aukkoja.

Tänään uutisoitiin työmarkkinajärjestöjen päässeen sopimukseen sopimuspohjasta pääministeri Sipilän kauan haikailemalle yhteiskuntasopimukselle (joka, mainittakoon vielä kerran, on jotain aivan muuta kuin yhteiskuntasopimus). Helsingin Sanomat julkaisi käsiinsä saamansa sopimuspohjan ja en valitettavasti, vaikka toisin olisin toivonut, voi sanoa, että uskoisin sen tuovan isänmaallemme riittäviä hyötyjä. Luettuani sen läpi olen enemmän kuin vakuuttunut, että sopimus tulee loppupeleissä olemaan vain sanoja peräkkäin ja SAK:hän otti jo "aikalisän" kyseisen sopimuksen allekirjoitukselle.

 

Toisin sanoen: mitään ei ole vielä sovittu! Työmarkkinajärjestöt ovat saaneet luotua sopimuspohjan yhteiskuntasopimukselle (tässä blogissa keskusjärjestöjen sopimus), mikä mahdollisesti hyväksytään viikon kuluttua. Mahdollisuuksia on monia, ja koska SAK halusi ottaa viikon aikalisän, on sillä vielä täydet mahdollisuudet peruuttaa koko sopimus niin halutessaan. Turhaa idealismia on turha elätellä varsinkin kun on kyse työntekijäkeskusjärjestöstä.

 

Itse sopimusluonnos on sinällään hyvä asia, että vihdoin ollaan päästy lähemmäs lopputulosta. Lopputuloksen laatu onkin sitten taas eri asia. Se, mitä sopimusluonnoksessa esitetään luultavasti tulee olemaan kaukana siitä, mitkä ovat olleet hallituksen raamit sopimukselle. 5%:n kilpailukykyloikan saavuttamista lasketaan kuumeisesti Valtiovarainministeriössä, mutta olen lähes varma, että ns. pakkolakeja tullaan vielä tarvitsemaan.

 

Suomen tulevaisuuden kannalta suurin yksittäinen ongelma viime viikkojen tapahtumissa ja myös nykyisessä keskusjärjestöjen sopimuksen sopimuspohjassa on se, että paikallinen sopiminen ollaan valmiita hautaamaan - jokainen, joka ymmärtää Suomen talouden ongelmia, ymmärtää sen, että sopimuksen täysin sivuuttama paikallinen sopiminen on kaikista keskeisin toimi Suomen talouden kuntoon saattamiseksi.

 

Mikä oikeutus työmarkkinajärjestöillä on ottaa ihmiseltä hänen oma valtansa pois häntä itseään koskevissa asioissa? Uudenmaan Kokoomusnuorten puheenjohtaja Petteri Lohivesi pohti blogissaan yleissitovien työehtosopimuksien suhdetta sopimusvapauteen ja ihmisten omaan valtaan omia asioitaan kohtaan. Voin olla hänen kanssaan täysin samaa mieltä! Mitään muuta ammattiyhdistysliike ei ole vielä osannut tähän päivään mennessä tehdä yhtä hyvin kuin ihmisten sopimusvapauden rajoittamista.

 

Mikäli ay-liike haluaisi ajaa suomalaisen työntekijän asiaa työmarkkinoilla, se hyväksyisi paikallisen sopimisen osana keskusjärjestöjen sopimuksen sopimuspohjaa. Pitkällä aikavälillä Suomesta tulee katoamaan, kuten eilisessä blogissani totesin, "mystisesti" työpaikkoja muihin maihin. Jokaisen itseään arvostavan päättäjän on kuitenkin ymmärrettävä se, että työpaikkojen säilyttäminen Suomessa ei ole sattumaa, mystiikkaa tai edes tähtitiedettä. Se rakentuu hyvin itsestäänselville faktoille talouden tilasta ja siihen, että Suomen jäykät työmarkkinat suhteessa mielekkäimpiin verrokkimaihimme ovat ikiaikaisen vanhoilliset.

 

Ay-liike on koko historiansa ajan halunnut lisätä työntekijöiden etuja, mutta sen on keskusjärjestöjen sopimuksen sopimusluonnoksen suhteen vihdoin käsitettävä, että se ei ole enään jakamassa etuja vaan hävittämässä - tai vaihtoehtoisesti pelastamassa - suomalaisten työntekijöiden elantoa ja työpaikkoja: mikäli se ei tätä ymmärrä tai halua ymmärtää, olemme umpikujassa, jossa ainoa keino Suomen talouden tasapainottamiseksi ovat hallituksen pakkolait, jotka ovat ikäviä, mutta toimintavarmoja reaktioita ay-liikkeen saamattomuudelle!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Tyypillistä nuorpoliitikon tekstiä. Suomen talouden tärkein ongelma ei ole paikallisen sopimisen jäykkyys vaan viennin romahtaminen. Tätä mantraa paikallisesta sopimisesta hoetaan, vaikka kukaan ei tiedä mitä sillä todellisuudessa tarkoitetaan. Monet työnantajat ovat vain tyytyväisiä, kun liitot tekevät sopimukset, eikä tarvitse jatkuvasti neuvotella yksilöllisesti jokaisen työntekijän kanssa ja pilata työpaikan henkeä.

Suomen vientiteollisuuden ongelma ei ole korkeat työvoimakustannukset, vaan tuotteidemme laatu, eli teemme vain sellaista, jota kukaan ei halua ostaa. Tärkeimmät vientituotteemme ovat sellua, paperia, puutavaraa, öljytuotteita sekä koneita, ei siis mitään laajoille kuluttajamarkkinoille tarkoitettuja tuotteita.

Toimituksen poiminnat